Meni vähän kiireissä tuo viime viikko ja niinpä jäi tämäkin päivittämäti. Neuloin muutamat mustat kämmekkäät lahjaksi ja unohdin tietysti ottaa niistä kuvan. Noh, melko tavalliset helmineule-palmikkohässäkät ne olivat. Aika nopsasti syntyi pari kun kellotin, kolmessa tunnissa... Eli näitä löytyy varmaan pari joka asuun viimeistään talven kynnyksellä :)

Vietimme viikonlopun synttärikekkereissä Hämeenkyröläisellä 'ranchilla'. Ohjelmassa oli navettamusisointia, sahdinmaistelua sekä eksoottista ulkoilmaoleskelua pellolla. Suomen kesä yllätti taas: päivisin oli uuvuttavan kuuma, mutta iltasella kylmä ei suinkaan hiipinyt vaan yllätti salamannopeasti, kuin savannilla ikään. Viihdettä tarjosi (em. navettaorkesterin lisäksi) Perseidien tähdenlentoparvi, joskaan emme jaksaneet valvoa klo 02 tapahtuneeseen maksimiin asti.

Neulominen kirvoitti keskustelua, kun paikalla oli kaksi näppärää naista. Miesväkeä ihmetyttivät ainakin seuraavat asiat:

-Miksi sitä lankaa pitää aina haalia lisää? Miksei mikä tahansa naru käy?
-Miksi pitää purkaa joku valmis työ? Varsinkin jos sen aloitti vasta pari kuukautta sitten eikä edes ikinä saanut valmiiksi? Miksei voi heti päättää mitä neuloo ja tehdä valmiiksi?
-Neulotteko te mistä tahansa mitä vastaan tulee? Ja ihan mitä tahansa?
-Voisiko neulepaitaa purkaa toisesta päästä ja neuloa vaikka lisää kaulusta, jos on oikein kylmä? Ai eikö? Eikö se olisi mukavan funktionaalista? Suorastaan älyvaate?

Meikäläisen maskuliinisempi puolisko on luvannut kokeilla neulomista jossain vaiheessa. Raportoin tuloksista varmasti tänne, kuvien keralla!



Blogikissa Sophie on erittäin kiinnostunut sekä valokuvauksesta että käsitöihin osallistumisesta. Neiti on ajoittain jopa niin fiksu, että malttaa pelkästään istua nätisti sylissä kehräämässä, kun neulon. Useimmiten kuitenkaan ei  - hampaat kiinni puikoissa ja kynnet langoissa. Lisäksi kissankarvasta tulee kaikkeen neulottuun mukava eristävä kerros.



Makuualustana keskeneräisten pino. Tuloillaan musta Branching out-huivi (mallikertaa ei muuten kannata neuloa a) liian mielenkiintoisen leffan aikana b) kovasti jonkun kanssa keskustellessa, nimimerkki 'Muutaman kerran jo purkanut'), pitsipaita Samoksesta (hihat ja takakappale valmiina), siniset kämmekkäät (peukkuja vaille valmiit) sekä omenanvihreä pitsipaita uusimmalle serkulle. En tykkää neuloa mitään vauvaväristä, eli sukupuolisävyttyneitä pinkkejä tai vaaleansinisiä - tämä vihreä oli raikas kompromissi. Paita on sovellettu Ullan Hertta-neuleesta, tein sileän sijasta kahden kerroksen helmineuletta, ensinnäkin siksi, että paidasta tulee tyttömäisempi  - ja toisekseen inhoan tylsää sileän neuleen väkästämistä :) Tai no, suljettuna neuleena se toki menee kun ei tarvitse liikauttaa yhtäkään aivosolua neuleen eteen.

Koskahan sitä oppisi tekemään yhden työn kerrallaan valmiiksi ja sitten vasta aloittamaan uutta? Itse kyllästyn helposti yhteen ja samaan, pitää olla vaihtelua, kuten myös erilaisia töitä erilaisiin tilanteisiin. Musiikin kuunteluun sopii joku keskittymistä vaativa, kun taas lukemista / bussissa istumista / telkuntöllöttämistä varten pitää olla jotain helppoa mallikertaa. Ja tietysti reissuun otettavaksi jotain pieneen tilaan menevää!



Tämän blogin päivityksessä ei kuvan tilanteesta huolimatta vahingoitettu eläimiä. Viksu ja vilmaattinen nukkuva katti vapautettiin langoista välittömästi tilanteen ikuistamisen jälkeen.