Lapaset on meillä oikestaan puutelistan ykkösenä, neulottavan tavaran joukosta siis. Molemmilla on taipumusta hukkailla niitä, ja jostakin syystä en ole oikein koskaan innostunut lapasten neulomisesta. Nyt olen kuitenkin suoltanut kämmekkäitä sellaista vauhtia, että olisi ehkä aika saada muutamat niistä kasvamaan pituutta kärjen (sekä peukalon) verran. Itsetehtyjä lapasia ei kyllä sitten saa hukata...
Näistä aloitan kunhan ehdin. Ilman vuosilukua tosin, molemmille omista väreistä :) Palmikkokuvioisia ajattelin tietysti kokeilla myös, lisäksi mietin sormikkaiden päällä pidettäviksi pitsipintaisia. Seiskaveikkavarastoa saanee pienennettyä tämän projektin parissa. Huovutustakin pitäisi kokeilla - aloitin miehelle pipoa viikonloppuna, mutta hermostuin puikkoihin kokoa 10 ja langan omituiseen olemukseen jo silmukoidenluomisvaiheessa. Hahtuva olisi ehkä parempi valinta, seuraavan kerran kun on keskustaan asiaa pitänee poiketa Tullintorin pellavaliikkeessä, jossa on hyvä valikoima hahtuvavärejä - tai oli ainakin viime talvena. Helmimeressäkin pitäisi käydä, jos vaikka minäkin niitä silmukkamerkkejä. Ja helmineulontaa. Ja idea-ähky ääk.
Keriminen ajaa miehen hulluuden partaalle.
Koulutuskuva :) Eli mies päätti alkaa avustamaan minua ah niin rentouttavassa, suorastaan zen-henkisessä operaatiossa saada Korialta ostetut Floricat vihdoinkin keriksi. Tuosta punaisesta noin 600 gramman setistä lähti kolmannes irti kivuttomasti - loppuosasta en löytänyt yhtäkään langanpäätä. Tämän on pakko olla joku Novitan jäynä... Päättymätön vyyhti, ilman päitä, luupilla. Ihanaa. Kai se pitää vain leikata jostain kohti poikki ja katsoa mitä tapahtuu. Eikä muuten ole mitään hajua mitä tuosta langasta tulee, se ei ole vielä kertonut minulle.
Jaa niin, lapaslistalle vielä ihku-söpö-romanttiset kahden hengen tumput! Eli yksi yhteinen lapanen kahdella varrella ja molemmille oma. Voi kävellä käsi kädessä eikä palele. Jossain näin tälläisten ohjeen taannoin, mutta ei kyllä hajuakaan enää missä. Omasta päästä siis pitänee suorittaa :)
Kommentit