Otsikko toiminee varoituksena runsaasti kuvia sisältävästä blogauksesta :) Palasimme siis torstaina Prahasta. Paluumatka sujui pienen mutkan kautta - tarkoitus oli lentää Suomeen jo keskiviikkona, mutta säänjumalat sekoittivat lentoliikenteen. Lentomme Frankfurtiin pääsi lähtemään noin puolitoista tuntia myöhässä, ja jatkoyhteys Suomeen meni ilman meitä. Lufthansa tarjosi onneksi yön lentokenttähotellissa mainiolla illallisella ja aamiaisella höystettynä. Oikeastaan se yhden yön viettäminen hotellissa oli mukavampaa kuin yölento, ja torstaille ei ollut mitään erityistä sovittuna, joten minkäänlaista harmistumista ei päässyt tapahtumaan. Matka sujui kaikin puolin helposti ja mukavasti, itseasiassa reissun ainoa harmistuminen, ja syy tähän langattomaan blogaukseen on tässä:



Kyllä, odottamani lankaliike Mar Len oli kiinni. Lomalla yhteensä noin puolitoista viikkoa, joulunalusta uudenvuoden yli. Ei sitten. Katselin vain haikeana ja typertyneenä ihania lankoja lasin takana. Eräästä tavaratalosta ostin sentään erän puuvillalankaa, josta tulee jonkunsortin pitsihuivi niinsanotusti syssymmällä.

Ennen enempiä puheita, mieleenpainuvimpia kokemuksia matkalta:

• Kansallismuseon kokoelmiin kuuluva täytetty pussihukka. Veti minut aivan hiljaiseksi, kuten jokainen niin vasta sukupuuttoon tappamamme eläin. Viimeinen yksilöhän kuoli eläintarhassa vuonna 1936. Uskon kuitenkin vakaasti, että jossain metsien piiloissa nämä raidalliset sankarit kirmailevat edelleen. Hieman samaa teemaa mukaillen, kokoelmista löytyi myös täytetty dodo. Toinen ikävä esimerkki luonnon hauraudesta.
• Leijonan karjunta Prahan eläintarhassa. Kuulimme äänen jo pitkän matkan päästä, ja kun naarasleijona piti konserttiaan ollessamme aivan aitauksen vieressä, adrenaliini lähti liikkeelle ja kropan valtasi omituinen, hyinen tunne. Lieneekö jäänne lajimme menneisyydestä? Leijona muuten lähinnä haukkui, aivan kuten kirjallisuudessa mainitaan. Ääni oli valtava.
• Tapiiri. Pääsin näkemään suosikkieläimeni elävänä :) Luonnossa kun vielä näkisi.
  
• Paluumatka Kutna Horasta, kun aurinko oli laskemassa ja pelloilta nousi sankkaa sumua. Aivan mielettömän kaunista. Luonto on todella erinäköistä kuin Suomessa, vaikka etäisyyttä ei näillä mailla kovin paljoa ole. Korkeuserot olivat vaikuttavia.
• Kutna Horan keskiaikainen keskusta. Täältä puuttuivat Prahan turistimassat, tienoo oli unelias, pysähtynyt ja hiljainen. Ajan ja historian pystyi aistimaan hieman käsinkosketeltavammin kuin matkamuistomyymälöiden popin soidessa.
• Jokainen lentokoneen nousu ja lasku. Pitäisi varmaan alkaa harrastamaan vuoristoratoja!
• Viiden ruokalajin jouluillallinen (ei sisältänyt mitään jouluista ruokaa!) hienossa ranskalaisessa ravintolassa. Tähän voisi tottua. Pitänee nostaa tulotasoa.
  

Prahassa oli kaunista, mutta kylmää - joelta nousi lähes joka päivä sankka sumu, jonka viileys tunkeutui ihon alle. Kaupunki oli erittäin kaunis näin joulun alla. Lähdimme karkuun jouluhysteriaa, mutta pääsimmekin tutustumaan siihen hieman keskieurooppalaisemmalla tavalla. Joulukuusia oli ihan joka paikassa, olen poiminut tähän muutamia parhaista: (huomatkaa sarkasmi: me todellakin vihaamme joulukuusia :)



Vanhan kaupungin aukion kuusi. Suurin ja bilehenkisin! Kyllä, se välkkyi ja vilkkui kuin mielipuolinen. Juuri oikea ratkaisu Euroopan kauneimpiin lukeutuvalle keskiaikaiselle aukiolle. Takana uljas Tynin kirkko, huolestuneena vasemmalla uskonpuhdistaja Jan Husin roviollapolttamista muistava patsas. Sääli, kun sitä vilkkumista ei oikein saanut tähän valokuvaan mukaan.



Prahan linnan pihalla seisova joulukuusi. Okei, niitä oli ainakin tusina pitkin valtavaa pihaa. Tämä oli suurin - huomatkaa sitä vartioiva kaartilainen! Saattaa tietysti olla, että hän oikeasti vartioi noita paikalliselle lastenklinikalle kerättyjä rahoja. Yhtäkaikki vaikutelma on melko kuninkaallinen :)
Porukka muuten ravasi valokuvauttamassa itseään kaartilaisten kanssa. Oli vaikea saada näpättyä tämä kuva ilman yhtäkään japanilaista turistia poseeraamassa sotilasta halien... Luonnollisesti ilmekään ei värähtänyt näillä kovaonnisilla vartiomiehillä.



Kutna Horan keskiaikaisen kaivoskaupungin (noin 70km itään Prahasta) aukio oli mielettömän kaunis iltavalaistuksessaan. Tuo kaupunki ylipäätään on viehättävimpiä paikkoja, mitä olen koskaan nähnyt. Tänne pitää ehkä joskus palata, mikäli hermoloman tarve iskee. Sielu lepäsi näillä pienillä kujilla ja paikkakunnan uneliaassa rauhallisuudessa.
Mutta siellä oli joulukuusi! Ihan nätti tapaus. Raatimme kiittää aukiolle sopivia mittasuhteita sekä diskovalojen puuttumista. Mutta seuraavana ehdoton suosikkini:



Palkinnon omituisimmasta sijoituspaikastaan vie ehdottomasti Kutna Horan luukirkon joulukuusi! Kun pyhätössä on 40 000 luurankoa (kaikista ei ole käytetty aivan kaikkia luita), niin mikäs sinne sekaan sopii paremmin kuin muutama joulupuu. Yhteensä peräti neljä kappaletta.

 

Luukirkko oli melkoinen elämys: tunnelmaan sopivasti hengitys huurusi kalmanviileydessä. Valokuvaamisesta vaadittiin maksu erikseen. Tässä kuvassa tutkiskelen kattokruunua, johon on käytetty ihmiskehon kaikkia luita. Paikka sijaitsee siis noin 70 kilometrin päässä Prahasta. Ostimme valmiin viiden tunnin päiväretken, johon kuului englanninkielinen opastus pienessä ryhmässä. Kohteisiin kuului luukirkon lisäksi myös muutama katedraali ja upea Italian Court, kuninkaallinen rahapajantapainen ja vanha Bohemian talouden keskus.


Prahan linna vastarannalta kuvattuna. Vasemmalla alhaalla Kampasaari, oikealla turistimassojen mekka, Kaarlen silta.

Heti ensimmäisenä iltana kävelimme suoraan vanhan kaupungin aukiolle ja siitä ruokapaikan kautta Vltavan rantaan. Kävelimme Kaarlen siltaa muutamana päivänä - aina pimeään aikaan. Valokuvien perusteella silta näyttää itseasiassa päivänvalossa melko karulta, joten tämä lieni juuri oikea ratkaisu.


Yöllä on kiva häröillä sillalla muiden turistien kanssa. Takana Pienipuoli ja Prahan linnaa.

Söimme joka päivä ravintolassa. Hotellin aamiainen oli niin runsas, että sillä ja yhdellä kolmen ruokalajin ravintolakäynnillä pärjäsi paremmin kuin hyvin koko päivän. Hintataso, palvelun laatu ja ruuan maukkaus yllätti jokaisessa paikassa iloisesti. Pienenä vihjeenä: jos tarjoilija suosittelee kahdelle hengelle tehtyä annosta, kannattaa pyytää mukaan syömään myös naapuripöytä. Keskiaikaravintolan annoskoko oli meille aivan liikaa. Hintatasosta sen verran, että taisimme syödä lähinnä 'turistipaikoissa', ja kahden hengen kolmen ruokalajin aterian hinta viineineen oli keskimäärin 40e.

Reissun ehdottomia kohokohtia oli jouluillallinen hotellin suosittelemassa ranskalaisessa ravintolassa. Puitteet olivat niin hienot, että menimme hämillemme. Salissa oli valkoista ja kultaa, suuria peilejä ja antiikkihuonekalut. Alkuun meitä hyysäsi kolme tarjoilijaa, kun paikalle ei ollut vielä saapunut ketään muita. Viisi ruokalajia - taivaallisia makuja ja pullo hyvää viiniä kustansivat kahdelta hengeltä kaikki 80 euroa. Jäimme järkyttyneinä pohtimaan vastaavan illallisen hintaa Suomessa. Mikä parasta, tavallisesta finskijouluruuasta ei näkynyt jälkeäkään :) Tämän voisi ottaa tavaksi!


Vanhan kaupungin aukion joulutoria.

Poikkesimme melkein joka ilta torilla pällistelemässä elämänmenoa ja ihmisvilinää. Kojuista sai ylimakeita leivonnaisia ja kuumaa viiniä, jota muuten oli tarjolla joka kadunkulmassa. Taidan alkaa nauttia punaviinini lämpimänä :) Mainio, vähemmän makea vastine suomalaiselle glögille.


Raatihuone, edustalla joulukojujen meri.

Lempieläimeni on tapiiri. Reissun ehdottomia kohokohtia oli siis päästä vihdoinkin näkemään elävä tapiiri! Tapiiri rakentui silmieni edessä vähän kerrallaan. Ensin törmäsin Kansallismuseossa tapiirin luurankoon, ja seuraavassa salissa täytettyyn tapiiriin. Emme voineet muuten olla huomaamatta, että Kansallismuseon eläintieteellinen kokoelma koostui lähinnä samoista eläimistä, joihin tutustuimme myöhemmin Prahan eläintarhassa. Mutta, jos emme mieti sitä enempää. Kansallismuseo oli melkoisen uuvuttava kokemus: poikkesimme sinne lauantaina, kokoelmat läpijuostuamme totesimme 'poikkeamisen' venähtäneen neljään tuntiin ja siirryimme kuuman viinin kautta suoraan ravintolaan syömään.
Takaisin tapiiriin. Kävimme jouluaattona Prahan eläintarhassa, jonne matka taittui yllättävän yksinkertaisesti kaikkia julkisia liikennevälineitä hyödyntäen, eli siis raitiovaunulla, bussilla ja metrolla.


Gibboni tai vastaava karvaeläin. Eläimistä kertovat tekstit olivat suurelta osin tsekiksi, joten jaottelimme ne karvaeläimiin (kaikki söpöt/etäisesti söpöt), sorkkaeläimiin, matelijoihin ja lintuihin.

Vaikuttavassa sademetsätalossa (kuva yllä) oli ihanan lämmin. Suuren hallin lisäksi näyttelyyn kuului pimeä tila, jossa vilkaisimme erilaisia yöeläimiä. Lepakot lensivät tilassa vapaasti, mikä oli samaan aikaan vaikuttavaa ja hieman niskavilloja nostattavaa.


Äärettömän suloinen lapsikirahvi. Aikuinen oli muuten Korkea.

Suuri osa eläimistä oli sisätiloissa talvisäilössä. Erikoisena yksityiskohtana mainittakoon aitauksissa viihtyneet kissat. Siis aivan tavalliset kotikissat, jotka tulivat ja menivät pinnojen välistä, poiketen luonnollisesti eläintarhan asukkaiden ruokakupeilla.


Alppikauris-aitauksen kotikissa juomassa vettä.


Tämä musta kissa otti aurinkoa muutamien lajitovereidensa kanssa - pahkasikojen aitauksessa.


Mutta näin tapiirin! Päässäni muuten Sugar on Snow :)


Tapiiri lepäili näin talviaikaan lasin takana lämpimässä.


Toisessa mökissä oli myös tapiirin poikanen!

Se eläintarhasta. Maanantai-päivän vietimme Prahan linnan alueella. Lippumme kävivät kaikkiin kohteisiin, mutta viisi tuntia ei riittänyt aivan kaikkiin. Esittelyn ansaitsee vaikuttava Pyhän Vituksen katedraali, jossa näimme jos jonkin sortin pyhäinjäännöksiä, mutta pakanoina emme tietysti ymmärtäneet niistä yhtään mitään. Paikalla lepäsivät muun muassa Bohemian tärkeimmät kuninkaalliset ja sitten näitä pyhimyksiä. Tai ainakin heidän erinäisiä ruumiinosiaan, kuten Pyhän Henrikin käsi.


Katedraalin mittasuhteet eivät kyllä käy ilmi missään valokuvissa.


Krypta: Sangen futuristiset arkut, joissa lepäävät Bohemian tärkeimmät kuninkaalliset. Nämä arkut ovat kaikki toisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta, eli eivät aivan autenttisia sentään.



Virallinen Paha olo -kuva. Kiipesimme kaikki 287 porrasta ylös erääseen katedraalin torneista.


Tältä Prahan vanha kaupunki näytti tornista käsin.


Katedraalissa oli toinen toistaan yliampuvampia hautoja, mutta tämä barokkiviritelmä oli ehkä voittaja. Hopeaahan se. Huomatkaa katossa kelluvat kerubit.

Mie haluan nähdä kommentin, jos joku jaksoi todella selata tänne asti :) Uudenvuoden lupauksena ajattelin, siis ihan oikeasti, aikuisten oikeasti, tehdä Jokaisen Keskeneräisen Neuletyön valmiiksi ennenkuin ostan yhtään lankaa. Raportoin täällä, miten homma onnistuu! Toivottavasti jotain kerrottavaa on jo muutaman päivän kuluttua...