Sininen oli joskus inhokkivärini - tai ei oikeastaan varsinaisesti inhon kohde, vaan väri jonka kanssa en oikein osannut olla sinut. Omat luontaiset värini ovat sellaiset, että sininen ei minulle mielestäni sovi. En ole ikinä voinut juuri sietää sinistä denimiä, nykyään tosin omistan kaksi denim-hametta ja mustansiniset farkut. Olen myös asunut useita vuosia sitten hetken täysin sinisessä yksiössä: entinen asukas oli maalannut oma-aloitteisesti, ilman vuokranantajan lupaa asunnon ainoan huoneen kaikki seinät erittäin häiritsevän sävyisellä, jotenkin rauhattomalla turkoosiin vivahtavalla sinisellä. Katsele sitä nyt sitten puoli vuotta! Lienee sanomattakin selvää, että kyseistä asuntoa oli vaikea sisustaa muuten kuin sinisillä esineillä, melkein kaikki muut värit tekivät miljööstä vielä vähän enemmän häiritsevän oloisen.

Meillä kotona ei ole sinistä oikein missään: sohva on turkoosi, olohuone muuten vaaleahko, luonnonsävyinen, makuuhuoneessa viininpunaista ja niin ikään valkoista. Kylpyhuoneeseen on valittu kirkkaan vihreää suihkuverhon lummekuvioiden innoittamana. Ainoa sininen sisustusobjekti on eteisen matto, joka on sekin menossa kovaa vauhtia vaihtoon, eteinen hakee vielä muutenkin  muotoaan ja värejään.



Kuvassa on kuitenkin tuoreimpia lankahankintojani: Muutama kerä ihanaa Dropsin Alpacaa, raakasilkkilanka Kokonia kahdessa eri sävyssä sekä Floricasta tekeillä olevan paidan takakappale (joka on muuten syntynyt kokonaisuudessaan luennoilla). Ilmeisesti siniselle on nykyään tilaa ja tilausta. Sävy sävyyn on myös tuore ostos Knitting on the Edge - 350 reunamallia erilaisiin käyttötarkoituksiin. Aivan mahtava inpiraation lähde, suosittelen.

Tämän viikonlopun rohkea tavoite on saada edes suunnilleen valmiiksi kolme hihaa vailla olevaa puseroa. Ohjelmassa on runsasta tenttiinlukua, ja hihat ovat tarkoitukseen juuri sopivan yksinkertaista neulottavaa. Lisäksi addiktoiduin piraattilapasiin, vaikka en erityisemmin kirjoneuleista ole välittänyt. Alku oli melkoista tuskaa, mutta nyt on valmiina jo melkein yksi kokonainen lapanen... Lapaskuun saldoni on tähän mennessä ollut säälittävä, mutta vielä on aikaa. Mummille tiedoksi, että Lyytin lapaset ovat tämän viikonlopun ohjelmassa myös! Toivottavasti viimeistään sunnuntai-iltana on runsaasti valmista blogattavaa.

Kuvatoiveita saa muuten edelleen esittää :)